Tapiolan srk:n pienoisrautatiekerho

Model Expo 2004 ongelmakohtia...

Tältä moduuliliitoksen olisi pitänyt näyttää! Ajatus oli että kolme pölkkyä päästä pois, ja tilalle yksi piirilevypölkky ja kaksi madallettua pölkkyä. Piirilevypölkky piti laittaa kolmannen poistettavan pölkyn paikalle, jotta kiskon pää jää vapaaksi ja joustaa kun moduulit on kytketty yhteen jotta kiskoliitin saadaan paikoilleen vaikka kohdistus ei olisi ollutkaan optimaalinen.

Valitettavasti osasta moduuleja ei pölkkyjä oltu poistettu.

Kiskotuksen kanssa on oltava huolellisempi kuin vanhan radan aikaan. Tässä Pekka on kiskottanut Kauniaisten ratapihaa niin, että vaikka kuvassa oikeanpuleinen kiskoliitos on pohjassa, ei moduulit silti tapaa toisiaan. Liian pitkä kiskon pää estää tuomasta moduuleja aivan kiinni (vajaan parin millin puukiila mahtuu saumaan).

Bilteman releet eivät toimi Tillig-Elite-joustokielivaihteiden kanssa. Joko liikerata jää lyhyeksi tai momentti ei riitä kääntämään vaihdetta. Hiekoitetulla osuudella on lisäksi hiekkaa päässyt moottoreihin (ankkurin ja solenoidin navan väliin) jolloin liikerata jää lyhyeksi.

Tunnelitien alikulussa on rata kiskotettu 3mm styreenilevyn päälle. Rataa ei ollut kiinnitetty kunnolla levyyn ja se nousi sillan kannesta.

Kulmapalojen rakentaminen kolmesta osasta on haastava projekti. Kulmapalojen väljä putkijatkos tuettiin kerholla ruuvaamalla lastulevyn kappaleet saumakohtien yli.

... siitä huolimatta kiskojatkokset elivät koko ajan (kulmapalojen sisäisissä jatkoksissa ei ollut kiskoliittimiä!)

Korjauksia: Kulmapalojen kohdistuksen tarkentamiseksi on yhden kulmamoduulin lohkosaumat koemielessä tapitettu: saumassa on 8/10 mm messinkiputket liimattu epoksilla paikoilleen ja kohdistukseen käytetään 8 mm messinkitankoa -- vain yksi tappi per sauma. Kohdistuksen kulmavirheen eliminoimiseksi on saumaan lisätty toiset (pienemmät) 3 mm styreenilaput etäämmäs raiteesta.

Piirilevypölkkyjen paksuus on vain 1,5 mm ja Tillig-raiteen pölkkyjen vahvuus on 2 mm. Siksi on piirilevypölkyt korotettava puolen millin styreenillä. Tässä esivalmisteltuja piirilevypölkkyjä on liimattu styreenilevyn päälle.

Piirilevypölkyt on liimattu styreenilevyn kanssa paikoilleen ja naulattu kiinni. Kiskot asenneteaan takaisin ja juotetaan päistään piirilevypölkkyihin. Moduulisaumassa kiskot juotetaan kiinni kohdistuksen varmentamiseksi jigin kanssa. Kulmamoduulin keskilohkoon on lisäksi asennettava piirilevypölkkyjä eristyksen kummallekin puolelle.

Flexin taivuttaminen ja juottaminen on tuskaa. Kaarteeseen tehtävä jatkos olisi fleksistä tehtävä niin että kiskotus viedään jatkuvana jatkoksen yli, juotetaan piirilevypölkkyihin ja katkastaan sen jälkeen. Nyt kun ollaan korjaamassa vanhaa ei tästä oikein tullut meikäläisen taidoilla (pekka) mitään. Niinpä seuraava koe: palakiskot. Edellisten kuvien penkat irroitettiin ja vaihdettiin uusiin, jotka on leikattu Rocon palakiskogeometrian mukaan

Lohkojatkokset sahattiin poikki, ja näihin pitäisi nyt sitten sijoittaa styreenilaput ja messinkitapit...

Jälleen yksi paikka, jossa liian pitkä kiskonpää estää moduulien liittymisen.

Koska moduulisaumassa käytetään kiskoliittimiä on jokaiseen moduuliin rakennettava eristyskohta johonkin sovittuun kohtaan, jotta opastinturvalaitosta varten tarvittavat radan ositukset voidaan tehdä. (lähistölle tulee myös opastimien perustukset vähän samaan tapaan kuin FREMO-lla mutta vissiin pärjäämme pikkuisen pienimmillä reijillä ;) Lisäksi rata on ositettava useamman boosterin käyttämiseksi.

Eristetty kiskoliitin kaarrepalan 95 ja 100 cm kaarteessa ei tue kiskoa riittävästi. Siksi on vakavasti harkittava joko moduulien kiskojatkoksien uudelleensuunnittelua (Esimerkiksi: kiskonpäät tukevasti kiinni moduuliin ja pieni rako moduulisaumassa eristykseksi -- ei kiskoliittimiä) tai palataan käyttämään palakiskoa kaarteiden tiukimmilla osuuksilla (RocoLine R9 = 826,4mm ja R10 = 888mm) ja loput -- siis siirtymäkaari -- flexistä.

Näin on tarkoitus liittää putket pukkien kohdalla

Teräsputket olivat liian lyhyitä käytetylle kulmamoduuli-ajatukselle: Terästä olisi pitänyt saada kulmamoduulin alle niin että kulmapalan ensimmäinen lohko olisi kokonaan terästen päällä. Tämäkään jippo ei riittänyt.

Niinpä teräksiä jatkettiin perjantai-aamuna puukapuloilla.

Jostain syystä moduulien korkeus ei kuitenkaan stemmannut. Onneksi moduulin kiilaaminen ei ole mahdottoman vaikeaa.

Vaikka moduulit oli kiristetty teräsputkiin ne liukuivat silti tönäistessä. Piilopihalla koitimme varotoimenpiteenä estää moduulien liukumisen ruuvein. Todennäköisesti poikkipuiden maalaus auttaa pitämään moduuleja tiukemmin teräksessä kiinni.

Ajolaitteiden potentiometrit (säätövastukset) eivät kestä rankkaa käyttöä. Ajolaitteet on ensitilassa rakennettava uudelleen niin että niissä on ns. enkooderipyörät säätövastusten sijaan -- tai ainakin muutettava niin, että kun potikka alkaa pätkimään ei juna kulje täysillä vaan mieluummin pysähtyy ;).