Tapiolan srk:n pienoisrautatiekerho

Tapiolassa on jo jonkin aikaa ollut näyttelyissä mukana kameraveturi. Se esiteltiin ensi kerran yleisölle Pienoisrautatiekerho ry:n joulunäyttelyssä Helsingissä vuonna 2000.

Kameran ja lähettimen asentaminen pienoisveturin ei ole mitään uutta Suomesskaan. PiRaKe:n 1980-luvulla VR:lle rakentamassa Cargoby-radassa oli Lionelin videojärjestelmä.

Tässä lyhyt selostus Tapiolan järjestelmästä

Kameraksi valittiin erinomainen mustavalkokamera (Velleman til.koodi CAMZWA).

Myyjä Radioduossa (meidän "hovihankkijamme") suositteli että jos rahaa on rajallisesti käytössä, hän suosittelee hyvälaatuista mustavalkokameraa eikä halpaa mutta ei niin hyvälaatuista värikameraa. Eipä ole kaduttanut!

Kameran tekniset tiedot saa Vellemannin sivuilta:

Kameran tekniset tiedot:

http://www.velleman.be/Product.asp?lan=1&id=19121

Kamera on erinomainen. Siinä on hyvä kuvanlaatu. Kameramoduulin kahta nurkka jouduttiin varovasti viilaamaan, jotta se saatiin veturin korin sisään.

Lähetin-vastaanotin-pari on myös Vellemanin tuote (til.koodi AVMOD2):

Lähettimen tekniset tiedot:

http://www.velleman.be/Product.asp?lan=1&id=340485

Lähettimen kotelo on kooltaan 150 x 88 x 40mm. Avasimme (ostamamme) lähettimen ja kuoren sisältä löytyi muistaakseni noin 110 x 80 mm kokoinen piirilevy.

Pahemman sortin nikottelun jälkeen kortti sahattiin raa'asti kolmeen osaan: dipoli-antenni yhteen, radiotaajuusmodulaattorikotelo yhteen osaan ja loput kolmanteen. Antenniosa hylättiin ja loput hyppylangoitettiin yhteen ja antenniksi laitettiin lyhyt kuparilangan pätkä, jonka pituuden radioamatööriystäväni laski.

Koko keksintö pakattiin Mallijunien Hr12/Dr12 veturirakennussarjan uretaanivalukuoreen. Kuorta jouduttiin aika tavalla muokkaamaan -- kattoa ohennettiin ja ohjaamot siirrettiin kuutisen milliä ulos, jotta mallista saatiin Dr15-koeveturin näköinen ja samalla saatiin lisätilaa kameralle.

Kamera tarvitsee 12 voltin tasajännitteen, joten virransyötöstä tuli hieman monimutkainen:

Koska kerhorataa ajetaan komento-ohjauksella, on kiskoissa jatkuvasti noin 14 voltin vaihtojännite. Jos tämän tasasuuntaa voisi siitä juuri ja juuri saada suodattamalla 12 volttia. Valitettavasti pyörien ja kiskojen välinen kontakti on melko sattumanvaraista, joten jännite todennäköisesti lakisi alle 12 voltin, ja kamera reagoi alijännitteeseen välittömästi. Siksi kiskojen jännite päätettiin ajaa jännitteenkahdentajaan, joka koostuu kahdesta nopeata diodista ja 2 x 8000 uF elektrolyyttikondensaattoripaketista. Tämä sitten reguloidaan 12 voltin regulaattorilla. Regulaattori on pultattu veturin alla olevaan valkometalliseen polttoainesäiliöön, joka toimii nyt jäähdytyslevynä. Kamera ja lähetin vievät yhteensä noin 250 mA joten regulaattori hävittää jatkuvasti noin 4 watin tehon lämmöksi.

Veturin kori on siis Mallijunat Ay:n uretaanikori, joka muokattiin muistuttamaan Dr15-koeveturia. Tämä koeveturi nähtiin usein toisen veturin kanssa, etenkin alkuaikoina, kun sen tekniikkaan ei luotettu. Siksi onkin luontevaa ajaa kameraveturia ikäänkuin parivedossa. kameraveturissa ei ole lainkaan moottria, telit ovat peräisin vanhasta kivilattialle ajetusta Rocon Ae6/6-veturista.

Pian kävi ilmeiseksi, että kiskojen kautta virranotto ei ole riittävän luotettavaa. Siksi veturien perässä kulkee yleensä Tarnswaggon siirtoseinävaunu, jossa on varavoimana käytetyt 9 voltin neppariparistot.

Meillä on jatkuvasti ongelmia kuvan räpsymisen kanssa. Vian aiheuttajaa ei ole vielä paikallistettu. Kaikki hyvät vinkit ovat tervetulleita. Veturia on ajettu myös niin, että virroitusjohdot veturin omista virroittimista on katkaistu ja syöttö on tapahtunut suoraan paristoista. Kuva räpsyy myös silloin!.

Lahden näyttelyssä 16.-17.11.2002 näimme toisella osastolla toisen kameraveturin, joka perustui käyttämäämme tekniikkaan, mutta oli tehty kaupallississa tarkoituksissa. Vasta kysyttyämme meille esiteltiin kameraveturin tekniikkaa. Siinä lähettimen osat oli asennettu vaakasuoraan, ja kamera oli värillinen. Virransyöttö oli tehty pelkästään akuilla. Antennina käytettiin pyöreää kiekkoa. Koko komeus oli pakattu kahteen yhteenkytkettyyn vaunuun, jolloin virransyöttökaapelia ei tavitse vetää veturin yli häiriöitä imemään, kuten meillä.

PRK:n Joulunäyttelyyn 23.--24.11 2002 muokkasimme hieman omaamme: Veturiin asennettiin Kimmo Lumirakeelta lainaksi saatu värikamera, joka oli sikäli kiinnostava, että se toimii 5 voltilla, ja vie virtaa vain noin 10 mA. Kameraveturin virrankulutus putosi näin miltei puoleen. Värikuva on hieman pehmeä, mutta kameran muut tekniset ominaisuudet tekivät siitä huomattavan käyttökelpoisen. Veturista poistettiin virroitusjouset, muovipyöriä ei ole vielä asennettu. Näin veturi ei toimi enää ilman paristo-/akkuvaunua! Kondensaattoripakka poistettiin, ja tilalle asennettiin iso maataso, ja antenni sen keskelle. Alkuperäinen antenni mme oli ollut liian lyhyt, joten sen pituus tarkistettiin (jostain syystä kameraveturi toimii nyt yhtä hyvin antennin kanssa kuin ilman ;) Teholähteenä käytettiin Joulunäyttelyssä kahdeksaa 1600mAh akkua jotka oli sijoitettu Transwaggoniin. Kuva räpsyy edelleen, mutta jännite ei ole enää ongelma, eli kuva räpsyy, mutta ei enää vääristy, sillä alkuperäinen mustavalkokamera oli varsin herkkä alijännitteelle.

Lisää hyviä ideoita kaivataan...