Tapiola Parish Model Railway Club

Kerhon sisäinen raportti

Kiitos kaikille osallistumisesta.

Näyttelyn valmistelujen aikaan olin unohtanut kokonaan auton vuokrausasian, mutta M. Pulkin isä tuntee Scandia Rentin omistajan joten hän soitti ja varasi meille pakettiauton. Saimme Peugeotin Boxerin joten tilaa oli riittävästi. Rata vietiin Jäähalliin torstaina viiden -- kuuden maissa ja ennakkotiedoista poiketen pystytstä saikin jatkaa kahdeksan sijaan ilta kymmeneen. Kun lähdimme Jäähallilta oli rata mekaanisesti valmis ja sähkötkin olivat lähes toimintakunnossa. Tällä kertaa ei tullut yhtään sähköistä ongelmaa rataa pystytettäessä, tämä lienee ensimmäinen kerta (tai jaa, yksi johto oli irronnut "eväsrasiasta"...). Minä kaadoin tallialueen toisen puoliskon kääntölavan päälle niin, että kääntölavan tukirakenteet hajosivat (koriste). Ne koottiin väliaikaiseen kuntoon pikaisesti. Kokoonpanon yhteydessä todettiin myös, että jalkojen pituudet on tarkistettava! Ilmeisesti osa jaloista on sentin toisia pidempiä (enkä nyt puhu piilopihan jaloista!)

Eniten osastolla tuntui kiinnostavan videoveturi ja Opan tulevan 1:8-mittakaavan live-steam Tk3-veturin noin senttimetrin teräksestä laserleikatut aluskehyksen puolikkaat. Saimme vielä lauantaina tamperelaiselta K. Lumirakeelta lainaksi värikameran jota näytimme ikäänkuin tiskin alta asioista enemmän kiinnostuneille. [Eilen huomasin Allt om Hobby -lehdessä pienen artikkelin lähetin-kamera-moduulista joka ei ollut juuri Lumirakeen kameraa suurempi -- hinta 3500 SEK!] Hovinmaa oli tuonut oman vitriinin osastolle, ja siellä oli hänen (Märklin-järjestelmän) messinki- yms. kalustoaan esillä. Radalla vieraili myös Simo Toikkasen säistetty Rocon Sr2 jossa oli mm. katon virrottimen suojapellit ja helmapellit muokattu suomalaismallisiksi. Kiitos käynnistä ja tervetuloa uudelleen! Lisäksi ajoimme J. Likosin kaasuvaunuilla ja sinisillä teräsvaunuilla.

Tällä kertaa saimme vihdoin yhdistettyä Alppiradan Tapiolan rataan, ja Tapiolan radan osana olivat vielä J. Likosin Fremo-moduulit, joihin hän oli rakentanut sovitteet. Valitettavasti Likosin moduulien kiskotukseessa oli sen verran ongelmia, että emme mm. voineet ajaa Opan Ukko-Pekalla rataa ympäri. Lorenz oli järjstänyt yhteyden Alppirataan todella mallikkaasti: Yhdysraiteella oli kaksi peräkkäistä eristettyä raideosuutta, joista toinen oli aina virraton ja toinen kytketty lähimpän järjestelmään, joten junat saattoi ajaa vauhdilla tuolle eristetylle osuudelle, ja vivun kääntäminen siirsi junan toisen järjestelmän hallintaan.

Antti oli tehnyt uuden boosterin, mutta aikapulan vuoksi siitä puuttui signaalinvalvonta, joten emme kytkeneet sitä rataan. Antti oli löytänyt Biltemasta 25W polttimoita, vaihdoimme oman digitaalisysteemimme virtarajoituslampun 21-wattisesta 25-wattiseksi ja se helpotti osaltaan ajamista.

Meidän pitää ennen seuraavaa näyttelyä selvittää missä vetureissa on vanhoja ensimmäisen sarjan LE103XF-dekoodereita! Niissä on taipumus veturin ryömimiseen. Lenz on ainakin joidenkin tietojen mukaan luvannut päivittää ne veloituksetta (lisätään yksi kondensaattori). Väärin käännetyt vaihteet aiheuttavat ikäviä oikosulkuja, ja ne johtavat koko radan pysähtymiseen. Voidaan laittaa joka vaihteeseen oma 5W lamppu radan alle, jolloin oikosulun aiheuttaman vaihten kohdalla palaa valo radan alla, ja muuten rata toimii normaalisti.

Osa ajolaitteiden nopeussäätimistä (potikoista) on tullut tiensä päähän. Bebekin potikat eivät ole laadukkaita -- tiedoksi!

Näyttelyssä testattiin myös uusia infrapuna-ajolaitteita. perjantaina ja lauantaina käytössä oli yksi langaton, sunnuntaina kaksi. Ei juuri tee mieli ottaa langallista ajolaitetta käteen kun on saanut käyttää langatonta! Langattoman järjestelmän tukiasema kaatui kerran, ilmeisesti infrapunavastaanottimiin vievän johdon liittimen löystyttyä. Vika korjautui ja ajot jatkuivat. Infrapunaohjaimet ovat tavallisen ohjaimen kaltaisia, ja niiden vastaanotinmoduulit (nyt kolme kappaletta) kytketäänb "tukiasemaan", ja sen etupanelissa on RJ-liittimet samaan tapaan kuin ajolaitepaneelissa. Paneelien välille vaan RJ-kaapelit ja näin minkä tahansa langattoman ajolaitteen voi laittaa minkä tahansa langallisen ajolaitteen sijalle.

Piilopihan muutama vaihdenappi alkoi myös osittaa ikääntymisen merkkejä. Pari nappia tuppasi hitsautumaan kiinni! Toivottavasti Kaitsu saa pian Japanista lisää vaihteita, niin etä saadaan uusi piilopiha etenemään.

Radan purku sujui tavanomaisesti, tallialueen tapulin merkinnät (mun tekemät) kaipaa tarkennusta, tallin tapuli koottiin vissiin kolmasti, eikä se vieläkään ole ihan oikein nipussa! Rata saatiin kerholle kahdeksan aikaan, eli purkuun meni kuljetuksineen noin 2,5 tuntia. Jälleen kerran unohdin pyytää vahtimestareilta hälytysavaimen, onneksi P.Tukeva oli kotona, ja rata saatiin asiallisesti sisään.

Vielä kerran kiitos kaikille töihin osallistuneille.

pekka