Tapiolan srk:n pienoisrautatiekerho

Radan pystytys perjantaina 23.11.2001. Jäseniä oli paikalla sopiva määrä, joten pystytys sujui suhteellisen nopeasti ja vaivattomasti lukuunottamatta muutamia teknisiä ongelmia...

Kerhorata pystytettynä.

Uusi veturitallialue keskeneräisenä.

"Isolla asemalla" sijaitseva romuttamo.

Isä ja poika ihmettelevät kameraveturista tulevaa kuvaa.

Dr15-veturin sisällä on mustavalkoinen videokamera ja lähetin (Velleman)

Antin Rocon DCC-nosturilla nosteltiin tallialueella mm. kiskoilta pudonnutta säiliövaunua

Kerhomme jäsenen, Kari Hovinmaan messingistä rakentama Ukko-Pekka (Hr1) poseerasi veturitallialueella.

Vaihtoveturi poseeraa kääntöpöydällä.

Radan purkaminen sujui ongelmitta, ja parissa tunnissa näyttelyn sulkemisesta rata oli saatu vietyä kerholle.

Vetureita tallialueella.

Yleisöä oli paikalla vähintään riittävästi.

Vastaanottimeen kytketty matkatelevisio välitti live-kuvaa kameraveturista.

Opa yrittää saada veturiaan ajokuntoon. Myöhemmin veturilla ajettiin testiajoa radalla.

Iso asema ja veturitallialue muodostivat 4,5 metriä pitkän asema-alueen.

Huumoria ei pidä unohtaa näyttelyssäkään...

Ratakaavio näyttelyssä.

Kerhon sisäinen raportti näyttelystä

Pystytys oli odotettua hitaampaa, perjantaina lähdimme kerholta muistaakseni vasta kuuden aikaan, ja näyttelypaikalta poistuimme noin klo 23.30. Perjantaille jäi piilopihan toisen pään vaihteen virrotusongelma ja kameraveturin korjaaminen. Vaihde saatiin pelaamaan ennen klo 11 ja kun kameraveturin ongelma osoittautui ilmeisesti kuljetuksessa vaurioituneesta TV:n videoliittimestä johtuvaksi -- se korjattiin kumilenkillä. Pystytksen yhteydessä murtui 30 cm palan päädyistä reikien ympäriltä lastulevyä. Ehkä on aika meilläkin siirtyä vanerirunkoihin!

TMW-DCC:ssä havaittiin viikko sitten ongelmia, ja perjantaina osoittautui, että alumiinipurkin prosessori käy todella kuumana. Prosessori vaihdettiin ennen näyttelyn alkua. Antti Louko toi mukanaan Digitraxin DCC-järjestelmän varalaitteeksi, ja sitä käytettiin huoltotoimenpiteissä.

Antin ROCO-DCC-nosturia ajettiin myös näyttelyssä, ihmettelen vaan vieläkin, kuinka mm. Väiskillä, ja Ollilla motoriikka pelasi niinkin hyvin, että he pystyivät hallitsemaan nosturia (nosturin kierto, puomin nosto ja lasku sekä koukun nosto ja lasku) meidän yhden nupin ja painonapin ajolaitteilla. Ohjaus edellytti funktiotoimintojen F0 ja F1 käyttöä: F1:tä ohjataan painamalla kerran ja F0:aa painamalla viisi kertaa suunnanvaihtonapista jos nopeussäädin ei ole ihan nollassa. Nosturi saatiin kaadettua vain muutaman kerran (liian raskas taakka).

Kolareita ajettiin muutamia, itse ajoin ainakin kaksi, yhden sain juuri vältettyä, kun ajoin kameraveturia piilopihan puolelta ja TV-ruudusta näin edustalla isolla aemalla kalliojyrkänteen takana matkustavan junani edessä seisovan toisen junan.

Meillä oli ajoittaisia ongelmia toisen Sr2-veturin dekooderin kanssa: se vei liikkeellelähdössä huomattavasti normaalia enenmmän virtaa. Heräsi ajatus rakentaa dekoodereille testipenkki, jolla voidaan verrata moottrin ottamaa virtaa dekooderin ottamaan virtaan, ja testata mm. lisälaiteulostulojen toiminta.

Muita teknisiä ongelmia oli mm. piilopihan toisen pään kolmitievaihteessa, yksi kieli ei mene loppuun asti, ja vaihteen uudelleenasennuksen yhteydessä sen risteykset jäivät suurelta osalta virrattomiksi.

Mitä ilmeisemmin aika on kypsä uuden piilopihan rakentamisellle!

Ison aseman pistoraiteille ei vissiin tule sähköä ilman että vaihteet on käännetty pistoraiteille -- puuttuuko johdot DCC-liittimestä (15-napainen D-liitin)? Ongelma tuli esille kun nosturilla koitettiin operoida romuttamon raiteella. Oikeanpuoleisen asemalohkon vaihteeet eivät aina kääntyneet raiteelle 3. Syy on ilmeisesti kylmässä juotoksessa diodimatriisissa, sillä kun vaihde ei kääntynyt, ei myöskään rele kääntynyt.

Tallialueelle johtavan vaihteen mikrokytkin (taliialueella ei vielä vaihdemoottreita) ei aina totellut käyttäjäänsä. Kääntöpöytä takerteli perjantaina, ilmeisesti kehäkiskosta virtaa ottava (Hovinmaan) moottoripyörän laturin hiili painaa kehäkiskoa liian suurella voimalla. Korjaukseksi ohitettiin nopeutta laskemaan asennetut diodit hauenleukajohdolla, viilattiin hiiltä lyhyemmäksi ja korotettiin kääntölavaa. Jotta raiteet saatiin kohdistamaan laskettiin monttua vastaavasti. Muistakaa, että monttua paikallaan pitävät siipimutterit on nyt löysällä, levyjen välissä olevia Nylock-muttereita on kierrettävä alaspäin niin, että siipimutterit voidaan jälleen kiristää! Kun kääntöpöytä perjantai-iltana saatiin uudelleen kohdistettua, ei meillä ollut kääntöpöydästä käytännössä mitään ongelmia koko näyttelyn aikana. Ai niin: Suunnanvaihtoreleeseen pitää asentaa pidätinjousi, tai muuten sitoa rele kantaansa, ettei se putoa itsellään paikoiltaan!

Iso ja pieni asema pystyy nyt ohjaaman myös tulo-opastimia, puuttuu enää liitoskaapelit. Piilopihalla ei opastinlogiikkaa vielä ole.

Meillä oli vihdoin tarkoitus saada Schmuklin rata yhdistettyä omaamme, mutta perjantaina kerholla rataa lähtökuntoon virittäessäni minulle selvisi, ettei vaihteella, vaihdemoottorilla ja releellä varustettua kulmapalaa saada sittenkään käyttökuntoiseksi ennen näyttelyä. Vaihdetta tarvitaan jatkossa myös kerhokäytössä, joten se on saatava toimintakuntoon!

Näyttelyn purku sujui ripeästi. Purkutyössä ei vissiin tapahtunut suurempia vahinkoja, paitsi että minä revin piilopihan toisen pään kolmitievaihteen tukikiskon irti kiskoliitintä irrottaessani. Näyttely sulkeutui klo 17 ja Masan ohjastama pakettiauto lähti noin 18.30. Hovinmaa ja Mikko Niiranen matkustivat kanssani Puntolla, jolla tein vielä kerhoa lähestessämme 180 asteen käännöksen Tapiolantiellä, kun Punto ei noussut jäisistä urista ilman liian suurta ohjauspyörän kääntöä. Onneksi selvisimme säikähdyksellä.

Seuraava koitos on viikon päästä Porvoossa. Sinne mennään esittelemään juotoskurssilla itse tehtyä kotimaista kalustoa palakiskoista kootuilla raidesoikioilla (2-kisko ja Märklin). Antti on luvannut Digitraxin DCC-järjestelmän käyttöön, jolloin mukaan ei tavitse ottaa mitään suurikokoista tavaraa. Itse en pääse Porvooseen, näyttelypäällikkönä toimii Opa.

Vielä kerran: tuhannet kiitokset Joulunäyttelyyn osallistuneille.

pekka