Tapiolan srk:n pienoisrautatiekerho

Kuvat: O.Torvinen ja K.Hovinmaa

Rata on klo 19 aikaan valmiina kirkon eteisessä odottamassa kuljetusta.

Koska lähes kaikki materiaali oli pyörillä, siirtyi tavarat perälaitanosturin avulla nopeasti kuorma-autoon.

Ison auton kuormatilassa Kauniainen on varsin vaatimaton esitys.

Kiskojen kohdistuksen kanssa painittiin...

... niin innokkaasti että ei huomattu Kauniasten asema-alueen olevan väärin päin. Tässä vaiheessa Väiski ja Olli jo huomasivat...

... ja klo 21.17 asia valkeni Pekallekin.

Ratapiha käännettiin ympäri ja ympyrän passaaminen alkoi taas alusta... (Pekalla otsa jo punottaa;)

... ja vihdoin klo 0.19 rata saatiin jonkinlaiseen ajokuntoon, somistaminen jätettiin aamuksi.

Rataan jäi tiettyjä ongelmia, ja kun ne tiedettiin sujui ajaminen varsin mallikkaasti. Ohjausjärjestelmä sekosi vain kerran, mutta sitäkin perusteellisemmin. Kerhon nuoremmille oli aennettu ukaasi: "yhdestä kolarista tunnin ajokielto, kahdesta ajokielto koko päiväksi". Junorit ajoivat varsin hyvin koko näyttelyn ajan, ja pelastivat Pekan liki varman kolarin nopealla toiminnallaan.

Pikaruoka maistuu ja jätettä syntyy. Kaarteet saatiin kohtuulliseen kuntoon, tämän pään kulmamoduulien kiskot on vielä irrotettava ja penkereet hiottava suoremmiksi.

P. Koivun rakentama Kauniaisten asemarakennus odottaa vielä ikkunoita ja tiilikattoa.

Kabinetissa oli työpaja, jossa kerhon juotoskurssilaiset Saalasti ja Hovinmaa sekä Sallisen veljekset esittelivät eri mallinrakennustekniikoita.

Salliset esittelivät mm. sorastustekniikkaa, vasemmalla koepala jossa eri kiskomateriaalien esittelyä...

...ja uretaanivalutekniikkaa, kuvassa uretaania ollaan kaatamassa kumimuottiin...

... ja puiden rakentamista ja rakennusten tekoa styreenistä, etualalla Oulunkylän aseman pienoismalli.

Ainoa messinkimalli Kauniaisten radalla tässä näyttelyssä oli Saalastin näyttelyn aikana kokoama matkatavaravaunun malli.

Kerhon sisäinen raportti Joulunäyttelystä

Kerhon vuoden projektirata -- Kauniainen oli nyt kolmannen kerran yleisön nähtävänä. Ensimmäinen kertahan oli yli vuosi sitten, Turussa, jolloin radan päissä oli paluusilmukat. Seuraavan kerran olimme esillä Model-Expossa 2004 ja nyt Joulunäyttelyssä 2004. Kauniainen ei ole vuoden aikana edistynyt ulkoisesti käytännössä lainkaan, lukuunottamatta P. Koivun rakentamaa asemarakennusta ja tavaramakasiinia. Koko vuosi on vain korjattu radan teknisiä ongelmia.

Joulunäyttelyn päivämäärä lyötiin lukkoon viimetipassa, ja silloin oli jäljellä enää yksittäisiä päiviä, tilaa ei saanut koko viikonlopuksi, jäljellä oli vain lauantai. Tilan mittojen selvittäminen oli myös vaikeaa, ja vasta 9/11 oli selvää että Kauniainen mahtuu näyttelytilaan.

Jo aikaa sitten oli Kauniasten aseman lohkojen välille asennettu messinkitapit samaan tyyliin kun vanhan moduuliradan uusissa kulmapaloissa. Samaa ajatusta käytettiin sitten myös Kauniasten alkuperäisten kulmapalojen kohdistusongelman ratkaisuna. Alkuperäisten kulmapalojemn kanssa ongelmia tuotti paitsi kohdistus myös se että taipuisa metrikisko eli "fleksi" pyrki vääntäytymään suoraksi. Eristetyt kiskoliittimet eivät pitäneet kiskonpäitä linjassa keskimmäisen palan keskellä, eikä raidetta voinut naulata riittävät tiukasti, jotta kaarre olisi säilyttänyt muotonsa, sillä suulakepuristettu polystyreenilevy eli "mössölevy" ei pidä nauloja. Mössölevypenkan päälle liimattu 3mm tiivistekorkkikaan ei ole riittävän kovaa kamaa, jotta naulat pysyisivät paikoillaan kiskojen pyrkiessä suoristumaan. Jotta tästä ongelmasta päästäisiin asensin liitoskohtien ympärille ensin kolme piirilevypölkkyä ja juotin kiskonpäät niihin, mutta sekään ei ollut hyvä ratkaisu, sillä jälkikäteen tasaisen kaarteen aikaansaaminen oli kutakuinkin mahdotonta -- ainakin minulle.

Siksi tein päätöksen että siirrymme takaisin valmiiden kaarrepalojen käyttäjiksi. Tillig ei valmista "palakiskoa" joten valitsin mielstäni parhaan mahdollisen vaihtoehdon -- RocoLine. RocoLine-palakiskoa valmistetaan riittävän suurisäteisinä (tarvitaan kaksi laajasäteistä palakiskosädettä, koska rata on kaksiraiteinen). Kokeilin palakiskoa ns. viidennessä kulmapalassa, jossa yhdistettiin etureunanvaihto- ja kulmamoduuli. Kaarteet tehtiin RocoLine R10 ja R9-raiteista (säteet 888mm ja 826,4mm). Samalla otin toisenkin askeleen taaksepäin, eli tein kulmapalan suorakulmaisista osista (1200 x 600mm ja 600 x 600mm). Liitoskohtaan asennettiin styreenisuikaleet ja messinkiholkit ja -tapit. Koska liitos on kaarteessa on tämän moduulin sisäisen sauman pystyttävä aina "kiinni", jos sauma aukeaa, ei kiskon päät enää kohdistu oikein.

Joka tapauksessa tämä viides kulmapala tuntui toimivalta ajatukselta joten kerholla tehtiin vielä kolme uutta kulmapalaa jotta näillä korvattaisiin alkuperäiset kolmiosaiset kulmapalat.

Kulmapalojen päissä päädyttiin kokeilemaan kiskojen kiinnittämistä messinkinauloihin, jotka oli kiinitetty moduulien päissä oleviin 3mm styreenilappuihin. Opa asensi naulat Kauniaisten asemalle, ja asema kohdistaakin pääosin erinomaisesti.

Ilmeisesti tehtiin jonkin verran virheitä kaarten sovittamisessa mössölevyjen päälle sillä kulmapalojen raiteiden päät eivät lähtetneet lainkaan olieassa linjassa moduulista. Tämä havaittiin 17.11. tehdyssä koekasauksessa:

http://www.taprk.org/img/project/kauniainen/HPIM0009.jpg

Sain torstain ja perjantain aikana korjattua pahimmat visuaaliset virheet siirtämällä kaarteiden palakiskoja niin että suorista osuuksista saatiin oikeansuuntaisia.

Jotta näyttelyn kuljetukset saataisiin mahdollisimman joutuisaksi ja turvallisiksi teki Opa parikymmentä alumiinista n. 1200 mm pitkää 40x40mm kulmarautaa jotka kiinnitettiin kerholla oleviin rullakoihin. Moduulit saatettiin laittaa nyt rullakkoon ikäänkuin hyllyille ja kuljettaa helposti näyttelyyn. Kulmarautojen kiinnitys rullakkoon on väliaikainen ja vaatii edelleenkehittämistä.

Opastinjaoksen suunnitelmat muuttuivat radikaalisti, kun Koskela ehdotti opastimien LEDien asentamista siten että yhdellä langalla saadaan ohjattua kahta LEDiä. Tällä saavutetaan se etu, että opastinmaston sisään tarvitaan huomattavasti vähemmän johtimia. Minä en kuitenkaan saanut ohjausjärjestelmää muutettua tämän idean mukaiseksi riittävän ajoissa, joten opastimien tekoa ei loppuvaiheessa enää kiirehditty.

Koskela on kehittänyt uutta vaihdemoottoikonstruktiota, ja "nollasarjan" moottori saatiin jokunen viikko sitten kerholle kokeiltavaksi. Moottoria ei kuitenkaan ehditty asentaa rataan.

Saimme kuulla että Lorenzin perävaunu oli varastettu, ja hän olisi joutunut vuokraamaan näyttelyä varten huoltoasemalta korvaavan kärryn. Niinpä saimme kaikkien kuljetuskustannuksia laskettua hoitamalla kaikkien kolmen radan kuljetukset samalla kuorma-autolla.

Kerholla saatiin rata kuljetuskuntoon hyvissä ajoin ennen Anteron ja kuorma-auton tuloa. Kerhorata pakattiin ison kuorma-auton perälle, ja auto lähti sitten hakemaan Lorenzin kotoa Alppirataa.

Kuorma-auto saapui muistaakseni n. klo 20 aikaan. Radan pystytys oli yhtä sähläämistä. Rataa ei saatu millään ympyräksi. Ilmeisesti kulmapalat (tai Kaunaisten asema) eivät ole suorakulmaisia, joten saumat eivät sulkeutuneet kunnolla, ja niihin jäi kulmavirheitä. Kun rata saatiin lähes ympyräksi huomattiin että Kauniainen oli asennettu rataan väärinpäin. Piilopihan kiskojen liittäminen oli vaikeaa, sillä sitä ei ollut muutettu sen jälkeen kun oli tehty päätös kiskonpäiden kiinnittämisestä nauloihin moduulisaumassa. Hovinmaa juotti piilopihan toisesta päästä kiskot moduulisauman yli kulmapalaan, ja tässä samalla tasattiin kaikki syntyneet virheet jotta ympyrä saatiin sulkeutumaan.

Sitten alkoi sähkövikojen metsästys. Koko rata oli oikosulussa. Kulmapalojen alle asennetut johtimet testattiin ennen niiden asennusta rataan, mutta kuitenkin moni johtimista oli oikosulussa. Syyksi selvisi RCA-johtojen vedonpoistajat jotka olivat tunkeutuneet eristeiden läpi ja saaneet aikana oikosulun. Lähes kaikkien RCA-liittimien kuoret jouduttiin ruuvaamaan auki, ja vedonpoistajat vapauttamaan. Vain yhdessä kulmapalassa oli varsinainen kytkentävirhe. Tämä oli kuitenkin varsin hyvä suoritus, sillä kaikkiaan kaksiosaisiin kulmapaloihin asennettiin yhteensä 16 erillistä RCA-johtoa.

Kun DCC-järjestelmä saatiin kytkettyä alkoi koeajo. Koeajossa käytettiin Opan Fleischmann-höyryveturia. Tuntui siltä että veturia ei saa ikinä ajettua täyttä kierrosta ympäri.

Siirryimme sitten kokeilemaan Rocon Sr2-vetureilla, ja tulos oli huomattavasti lupaavampi. Kauniaisten ratapihan vaihteiden kielistä risteykseen päin menevien kiskojen ja vaihteen risteyksen kärjen väliset sähköiset liitokset ovat ajan myötä pettäneet, ja siksi muutama vaihde oli osin lähes virraton. Pitkä teliveturi selviytyi kuitenkin vaihteista vain hieman nytkähtäen.

Mulla loppui huumorintaju pystytyksen aikana totaalisesti, ja oli onni että nuoria ei ollut paikalla pystytyksen aikana -- olisvat saaneet huonoja vaikutteita!

Tapiolan pystytysjoukkue poistui näyttelypaikalta viimeisenä puolenyön jälkeen.

Lauantai-aamuna somistettiin rataa verhoin, ja P. Koivu toi styreenistä tehdyn asemarakennuksen ja makasiinin, jotka pantiin pahvimallien tilalle. Ajamisen hoitivat pääosin kerhon nuorisojäsenet. Jotta kuri ja järjestys pysisi, oli pojille annettu ehdoton ukaasi: yhdestä kolarista tunnin ajokielto ja toisesta ajokielto koko päiväksi. Ilmeisesti uhkaus oli sen verran kova että nuoret eivät ajaneet yhtään kolaria, päivastoin pelastivat minun kaksi läheltä piti -tilannetta ripeällä toiminnallaan.

Näyttelyssä oli myös työnäytöksiä Sallisen veljekset sekä Hovinmaa ja Saalasti esittelivät rakennustekniikoita kabinetissa. Kabinetti oli koko ajan täynnä uteliaita jotka myös uskalsivat tehdä kysymyksiä.

Näyttely oli vain yksipäiväinen, ja ajot loppuivat klo 17. Koko rata oli osina ja pakattuna puolessa tunnissa!

Yhteiskuljetuksesta ja säästä johtuen lähtö viivästyi. Iltapäivällä oli satanut lunta varmaan viitisentoista senttiä! Kirkolta lähdettiin klo 20.

Tuhannet kiitokset kaikille osallistuneille.