Tapiolan srk:n pienoisrautatiekerho

Ratakaavio, vapaasti, ei mittakaavaa

[IMG_3350_.jpg] Kerholla viritettiin DCC-laitteistoa tulevaa näyttelyä varten...

[IMG_3356_.jpg] Antin Slamra-boosteri saatiin vihdoin kunnolla koteloiduksi ja johdoissa riippuneet autonlamput korvattiin hieman tyylikkäämmällä Bilteman valolistalla, jota lyhennettiin Grande Box-laatikoihin sopivaksi ja lamput vaihdettiin 35-wattisiksi ja lamppujen rinnalle asennettiin piezo-summeri.

Kytkentää tulee vielä muuttaa niin että oikosulkutilanteessa rata menee jaksottain virrattomaksi, jotta dekooderit eivät varmasti lähde käyntiin kielletyssä tilassa.

[IMG_3376.jpg] Koska lähtö näyttelyyn oli aamulla varhain, oli rata ja tykötarpeet viety Pekan kellariin ja auto lastattiin uudestaan lauantai-aamuna kukonlaulun aikaan Espoon Kirkkojärvellä.

Tähän kaipaan pystytyskuvia --onko sinulla?

[IMG_3382.jpg] Yhteinen illanvietto lauantai-iltana ravintola Harlekiinissa alkoi ruokailulla.

[IMG_3383.jpg] ...jonka jälkeen siirryttiin kabinetin puolelle nauttimaan jälkiruoasta ja kuulemaan puheita...

[IMG_3384.jpg] digi-filmiä palaa...

[IMG_3399.jpg] Vasemmalta Duncan, Tapani, Peter ja Matti. Suomen Rautatiemuseo lahjoitti ulkomaisille vieraille Pienoisrautatiekerho ry:n Löylymäki-radasta klertovat kirjat "Unelma Löylymäestä" jonka toinen painos on juuri valmistunut ja myynnissä mm. Rautatiemuseossa

[IMG_3402.jpg] FREMO-rataa kalustohallissa, etualalla Iiron valtakunnan rajaa kuvaava kahden lohkon kokonaisuus, vasemmalla Juuso R., oikealla Kari R. ja Iiro

[IMG_3403.jpg] ...

[IMG_3407.jpg] Ratalinjaa kalustohallissa...

[IMG_3408.jpg] ...

[IMG_3410.jpg] ...

[IMG_3411.jpg] ...

[IMG_3412.jpg] ...

[IMG_3414.jpg] Kerhon DCC-laitteisto oli radan puolivälissä jajonne oli myös tehty kahden virtapiirin raja. Kun Lamppulistassa on kaksi lamppua ei oikosulku toisella puolella haitannut menoa toisaalla.

[IMG_3416.jpg] Lähikuvassa PC-eliminaattori ja Tapiolan infrapuna-kauko-ohjaukskaapelinnin ja LocoNet-tyyppisen modular-kaapeloinnin välirasia...

[IMG_3418.jpg] Lapinlahden asema ja aseman rakentaja, Juha P....

[IMG_3419.jpg] Juhalla on asemarakennuksen teko vielä kesken, siksi paikalla opn pahvimalli näyttämässä minkä lainen asemasta tulee valmiina...

[IMG_3420.jpg] Kari Hovinmaan Tk3 ei ollut ajossa, ehkäpä johtuen radan epätasaisuuksista...

[IMG_3421.jpg] Juha telimaan Hr13 sitävastoin liikennöi kovin aktiivisesti...

[IMG_3422.jpg] kuten myös Sr1, jonka kori on 3D-tulosteesta valmistettu.

[IMG_3424.jpg] Häiriöiden vähentämiseksi oli radan päissä RC-piirit vaimentamassa heijastuksia ja loventamassa hieman teräviä DCC-pulssien nousureunoja...

[IMG_3425.jpg] N-Club-Finlandin osastolla junat kulkivat kovaa...

[IMG_3426.jpg] ...päätysilmukasta toiseen.

[IMG_3427.jpg] Juha Telimaa oli kehittänyt yksinkertaisen mutta tehokkaan tavan ajaa junia palusilmukasta. Kiertokytkintä piti kiertää junan edetessä ja näin napaisuus vaihtui lennossa. Radassa on kaksi ajolaitetta -- eri ajosuunnilla omansa..

[IMG_3428.jpg] ...

[IMG_3429.jpg] ...

[IMG_3430.jpg] ...

[IMG_3431.jpg] ...

[IMG_3432.jpg] ...

[IMG_3433.jpg] ...

[IMG_3434.jpg] ...

[IMG_3435.jpg] ...

[IMG_3436.jpg] ...

[IMG_3437.jpg] ...

[IMG_3438.jpg] ...

[IMG_3439.jpg] ...

[IMG_3440.jpg] ...

[IMG_3441.jpg] ...

[IMG_3442.jpg] ...

[IMG_3443.jpg] ...

[IMG_3444.jpg] ...

[IMG_3445.jpg] ...

[IMG_3446.jpg] ...

[IMG_3447.jpg] ...

[IMG_3448.jpg] ...

[IMG_3449.jpg] ...

[IMG_3452.jpg] ...

[IMG_3453.jpg] ...

[IMG_3454.jpg] ...

[IMG_3455.jpg] ...

[IMG_3456.jpg] ...

[IMG_3457.jpg] ...

[IMG_3458.jpg] ...

[IMG_3459.jpg] ...

[IMG_3460.jpg] ...

[IMG_3461.jpg] ...

[IMG_3462.jpg] ...

[IMG_3463.jpg] ...

[IMG_3464.jpg] ...

[IMG_3465.jpg] ...

[IMG_3466.jpg] ...

[IMG_3467.jpg] ...

[IMG_3468.jpg] ...

[IMG_3469.jpg] ...

[IMG_3470.jpg] ...

[IMG_3473.jpg] ...

[IMG_3474.jpg] ...

[IMG_3476.jpg] ...

[IMG_3477.jpg] ...

[IMG_3478.jpg] ...

[IMG_3479.jpg] ...

[IMG_3480.jpg] ...

[IMG_3481.jpg] ...

[IMG_3482.jpg] ...

[IMG_3483.jpg] ...

[IMG_3484.jpg] ...

[IMG_3485.jpg] ...

Katso näytön tekstiä kun vaunu ylittää näytön vasemmalla puolella olevan vastaanotinantennin (suomalaisella vaunulla luke "JUNA", Itävaltalaisella luke "Zug"

Näyttelyraportti

Kerholla päätettiin Model-Expon jälkeen että paikalle veidään vain FREMO-asema, vaikka alunperin tarkoitus oli mennä myös Märklin-soikiolla. Näillä näkymin kummatkin ovat edustettuina Turussa marraskuussa.

Tällä kertaa näyttelyyn mentiin omilla autoilla eikä pakettiautoa vuokrattu lainkaan. Viime keskiviikkona askarteli kerhon elektroniikkaosasto kuumeisesti jotta saimme vihdoin koteloiduksi kaikki avohässäkkä-DCC-elektroniikkamme. Juuso Roinevirta asensi lyhennettyyn Biltema-halogeenivalaisinlistaan naparuuvit, jotta siitä saatiin kaksipiirinen oikosulkusuoja ja Olli asensi Antin boosteriin naparuuvit kanteen, ja samalla piirilevylle juotetut ja osin jo rispaantuneet irtojohdot hävitettiin. Näin ei Rautatiemuseolla enää ollut mitään avokytkentöjä, vaan kaikki saatiin kauniisti banaanijohdoin kytkettyä.

Vein keskiviikko-iltana DCC-tekniikan vielä kotiin ja virittelin vielä oikosulkusuojaan summerin joka huutaa kun oikosulku tapahtuu, sillä museolla oikosulkuvaloja ei näe joka paikasta. Lisäksi lisäsin vielä boosterin kanteen kolme LEDiä, jotta boosterin päältä näkee saako se signaalia, tehoa ja syöttääkö se todellakin jotain ulos. Kun signaali-LEDit on kaksivärisiä, näkee niistä myös onko DCC-signaali muuttunut tasasähköksi esimerkiksi TMW-DCC:n prosessorin kaatumisen vuoksi. Kotona irrotin lisäksi PC-eliminaattorin piirikortin ja D-liittimen kotelosta ja kokeilin järjestelmää kytkemällä ja irrottamalla TMW-DCC-laitteistoa PC-eliminaattorista. Mitään häiriöitä ei tullut, ja PC-eliminaattori käynnistyi aina ensiyrittämällä oikein. Kiinnitin sitten piirilevyn ja D-liittimen takaisin ja taas tuli tuttuja käynnnistysongelmia. Vika on siis sähkömenkaaninen ja todennäköisesti paremmalla ajalla savustettavissa!

Hain loppuviikosta kerhon FREMO-aseman, kaksi "baarijakkaraa" ja työkalut kerholta kotiin kellarikoppiimme, sillä tarkoitus oli olla museolla lauantaina klo 8 aikaan valmiina kun lauantain pystytysaika alkaa, eikä näin tarvinnut enää aamulla koukata kerholle.

Antti haki Pikku-Ollin ja Väiskin kotoaan ja minä hain radan ja tykötarpeet kellarikopistamme ja ajoimme kahdella autolla Hyvinkäälle klo 8:ksi. Model-Expossa näyttelypäällikkönä toiminut Kari Hovinmaa -- joka esiintyi muuten viime viikon ESSE-lehden takakannessa koko sivun jutussa -- oli työmatkalla eikä päässyt osallistumaan radan pystytykseen. FREMO-radan yleisestä pystytyksestä vastasivat Iiro Niemi ja Juha Painio. Kun saavuimme museolle oli koko muu FREMO-rata jo pystytettynä ja testattuna ja odotti vain Tapiolan moduuleja. Vasta paikan päällä muistin että ratapihamme kokoonpanoa helpottavat messinkitapit jäivätkin kerholle. Tästä ei ollut suurta haitaa, sillä asema saattiin nippuun kivuttomasti ilman tappejakin! Asemamme oli paikoillaan ja DCC-laitteisto täysin kytkettynä muistaakseni jossain klo 10 ja 11 välimaastossa. Iivari tuli vielä paikalle klo 12 aikaan jolloin ajot varsinaisesti alkoivat. Ajaminen oli melko sattumanvaraista ja sekavaa koko lauantaipäivän. Osasyynä oli varmaan se että ratalinja oli nin pitkä että rataa ei nähnyt päästä päähän, eikä luvan anto onnistunut ilman jonkin sortin yhteydenpitovälinettä. Silti yleisöä parveili osastollamme kiitettävästi, ja junaa seurasi usein kiinnostuneiden katsojien joukko. Langattomat ajolaitteet toimivat yllättävän hyvin, se johtui varmasti siitä että rata meni koko matkan seinän vieressä ja seinä heijasti infrapunavaloa riittävästi.

Sunnuntaina Antin radiopuhelimen avulla tapahtva junasuoritus toimi mallikkaasti alkuvaiheessa, mutta viimeisten tuntien aikana ei ilmeisesti junien ajaminen ja radiopuhelimien asiallinen käyttö enää toisen aseman suunnalla jakasanut oikein innostaa, vaan sosiaalinen puoli ja kaluston pakkaaminen sai yliotteen. Tämä on kiusallista, sillä aivan kuten esikuvalla, ei meilläkään toisessa päässä rataa voi tietää mitä toisessa päässä tapahtuu!

FREMO-moduuleissa on edelleen päädyissä hyppyreitä, Antin V65-veturilla junaa vedettäessä vaunut tuppasivat irtoamaan kun veturi on kiinteäpyörästöinen ja keikahti aina hyppyrimäisellä jatkoksella nostaen ja laskien kytkimiä liikaa. Kaupallisen kaluston lisäksi ajossa oli Iiro Niemen ja Pikku-Ollin suomalaisvaunuja ja Hr13-veturi. Höyryvetureita ei ollut ajossa yhtään, ehkäpä ne eivät olisi kulkeneet vielä toistaiseksi liian muhkuraisella radalla...

Muita mainittavia näytteilleasettajia oli Wienin Johnstrassen kerhon puheenjohtaja Alfred Nemec, joka esitteli mm. vaunuihin asennettavaa RFID-järjestelmää, Matti Vuorisalo Pienoisrautatierho ry:stä, joka esitteli valumenetelmiä, Tapio Palva, joka esitteli Porvoon radan liikennepaikan mallia mittakaavassa 1:50, Kari Rossi, joka esitteli mm. H0-mitakaavan muokattuja ja itse tehtyjä automallejaan ja Timo Heiskari Turun Kiskoliikennekerhosta joka oli tuonut esille osan mittavasta liikuvan kaluston kokoelmastaan. Heikki Kannosto esitteli H0-Seepran sielunelämää.

N-club-Finland oli varsin näyttävästi paikalla, vaikka rata olikin varsin pienikokoinen. Radassa oli Duncan Bournen ja hänen vaimonsa englannista tuomat kaksi moduulia, Juha Telimaan moduuleja ja ??:n moduuli. Rataa ajettiin kahdella ajolaitteella. Paluusilmukoissa oli Juha Telimaan neokkaanyksinkertainen ohjausjärjestelmä, jolla junat saatiin vaihdettua lennossa ajolaitteelta toiselle. Kaikki radassa olleet moduulit olivat saksalaistyyppisiä. Erikseen oli seillä Juhani rautiaisen Kilo-moduuli. Valitettavasti Jounin N-mittakaavan Kauniainen ei ollut mukana. Se olisi pidentänyt rataa huomattavasti! Aulassa oli myös esillä osa Pekka Soramon kokoelmasta sekä Alppirautatieharrastajien Olof Homborgin ja Kimmo Pulkin radat.

Ulkona Jancke Nyström ajoi kanan, ja Juhani Bergström museon akkuveturin vetämää junaa. Lauantaina puistoradalla taisi olla matkustajaennätys.

Lauantai-iltana oli sitten iltatilaisuus ravintola Harlekiinissa. Tarjolla oli montaa sorttia salaatia ja lämpimänä ruokana lohimedaljonkeja ja punaviinipossua. Ruokailun jälkeen siirryttiin kabinettiin jossa tarjottiin kahvit ja jälkiruoat ja kuuneltiin puheita.

Iltatilaisuuden puuhamiehenä toimi Rautatiemuseon webmaster ja N-club-finlandin perustaja Tapani Tuominen. Tapanin avauspuheen jälkeen kansainvälisen N-mittakaavan yhdistyksen -- International N Gauge Associationin (INGA) puheenjohtaja Peter Csavajda kertoi kuinka hän oli ihastunut suomalaisiin punamultarakennuksiin. Sitten hän kehui N-mittakaavaa, ja INGA:aa ja toi niemnomaan esille yhdistyksen sosiaalista puolta. Olin toisaalta hieman ihmeissäni kun hän sitten jakeli INGAn jossain vaiheessa painattamia siirtokuva-graffiteja joissa todettiin että "H0 haisee". Paikalla olleelleelle englantilaiselle Duncan Bournelle vitsailtiin puheessa että hän oli tuonut Suomeen Englannista Saksalaisen moduulin. Toivottavasti suomalaisten saksalais-N-moduulit eivät saa samaa kohtelua Stuttgartissa, jonne niitä on menossa suurtapahtumaan. FREMO:akin muistettiin puheessa, ja se todettiin varsin vakavamieliseksi. INGA:llahan oli oikein oma maljojenkohotustraditiokin. Ehkäpä näin asiat kärjistetysti, enkä usko että kaikki paikalla olleet yhtyvät näkemykseeni.

FREMOn puheen piti Kari Hovinmaa joka oli päässyt työmatkaltaan Hyvinkäälle juuri ennen näyttelyn loppua. Kari Hovinmaa on FREMOn aktiivisimpia puolestapuhujia. Kari kertoi kuinka FREMOa on yritetty levittää yksittäisten ihmisten kautta Suomeen jo aikaisemmin, mutta ilmeiset kaupalliset interssit tai huonot tulkinnat standardista eivät saaneet harrastajia syttymään. Uusi tuleminen alkoi 2005 jolloin useampi harrastaja päätti yhdessä aloittaa moduulien rakentamisen. Nyt harrastajia on pitkin Suomea, Model-Expoon kaukaisimmat moduulit matkustivat 800 km Oulusta, jossa varmaan tehdään maailman pohjoisimmat FREMO-moduulit. Kari kertoi että toiminnan laajuus on jo sen suuruista että FREMO-tyyppisen kantapöydän (stammtisch) perustaminen, tai peräti FREMO-FIN-organisation perustaminen voi jo olla ajankohtaista sillä organisoitumista kaivataan. FREMO-moduuleja ei ole tehhty aivan saksalaisten FREMO-standardien mukaan, mutta onko se aivan välttämätöntäkään, jos yhteensopivuus saadaan taattua. Kehitymme koko ajan.

Poistuin paikalta melko pian puheiden pidon jälkeen, joten en tiedä missä merkeissä ilta jatkui.

Näytteilleasettajista pidetiin museolla todella hyvin huolta. Pakarituvasta sai hakea kahvia niin paljon kun vatsa kesti, ja kumpanakin päivänä sai ison täytetyn sämpylän ja voisilmäpullan. Näyttelyohjelma oli jaettu kaikille osastoille.

Tapiolan kerho oli osana FREMO-kokonaisuutta. FREMOssahan on yleensä yksityisten henkilöiden moduuleja, eikä niinkään kerhojen moduuleja. Nyt paikalla oli Kari Hovinmaan, Iiro Niemen, Juha ja Juuso Painion, Panu Saarikurun ja Juha Telimaan moduuleja Tapiolan kerhon aseman lisäksi. Tapiolan kerho ei vastannut kokonaisuudesta, vaan omasta pikku-asemastaan. Niinpä Tapiolan kerho ei myöskään vastannut siitä, kuinka liikennöinti tapahtui muulla rataosalla. Jos on tarkoitus että rataa ajetaan näyttelyssä koko ajan olisi hyvä saada sovittua pelisäämnnöistä joiden mukaan liikennettä hoidetaan. Tässä voisi katsoa mallia esikuvasta siltä osin kun se on välttämätöntä esimerkiksi sekaannusten ja käsin tehtyjen mallien turmeltumisen välttämiseksi.

Varsinaisia vikoja ei ollut muutamaa linjamoduulien kohdistus-, ja hyppyriheittoja lukuunottamatta, Tapiolan "Haukikangas II" toimi moitteetta. DCC-laitteisto toimi yllättävän hyvin, vain yksi Sr1-veturi karkasi, mutta sen ohjelmointi niin että se ei hyväksyisi tasavirtakäyttöä ei onnistunut.

Antti mittaili vielä pyynnöstäni lauantaina radan sähköjä. Näyttää siltä että ratalinjan päihin asennetut RC-pirit vaimensivat heijastuksia tehokkaasti -- vaikka vastuksena olikin käytetty lankavastusta joka toimii kelana. Skoopikuvia on tulossa niistä kiinnostuneille.

Näyttelyn purku alkoi jo neljän jälkeen kaluston siivoamisella. Klo 17 alkoi radan purku. En tullut katsoneeksi kellosta koska Haukikangas oli pakattuna autoon, mutta kerholta lähdettiin n. klo 18.40.

Vielä kerran kiitos kaikille osallistuneille, erityisesti Ollille, Antti Loukolle, Väiskille ja Team-Roinevirralle.

Pekka Siiskonen